Kaupunki kutsuu harmaana
katuvalojen hohtaessa keltaisina
ja kylminä
eikä se koskaan ole tuntunut näin
vieraalta eikä
surumieliseltä.
Minut on täytetty
tyhjillä tunteilla.
Hymyilen vastaan tuleville
liikennemerkeille ja nauran
näiden tuntemattomien
seinien kanssa.
Olen koiran jätös
jäätyneenä hankeen
kevällä kadoten
mudan ja liejun
sekaan
auringon höyryttäessä
haisevan olemuksemme
ihmisten
värekarvoille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti