Rakastamisesta

Voimme keskustella, suukotella,
kulkea käsi kädessä.
Voimme tavata ihmisiä, joita kutsumme
ystäviksi.
Voimme hankkia yhteisen
kodin ja koiran.

Tai voimme kosketella, suudella,
nussia ja naida.
Voit antaa kätesi seikkailla liian
lyhyen hameeni alla baarin hämärässä
nurkassa. Voit ottaa minut
takaa päin puuta vasten
lenkkipolun varrella.

Erona vain, että jälkimmäinen olisi

     rehellistä

          aitoa

               puhdasta

                    rakkautta.

Taiteilija hipeistä

Jääkaappisi haisee vanhalta maidolta.
Likaiset kalsarisi lojuvat keskellä
yksiösi lattiaa.
Ja silti naurat halveksuvasti
tavalliselle miehelle, joka
tietää vähemmän musiikista mutta
pesee pyykkinsä ja
tiskaa astiansa.

Korkeakouluista

Olet virtaviivainen kuin urheiluauto.
Minä olen isäni vanha Honda Monkey.
Istuin paikattu ilmastointiteipillä.

Roikun lähiöräkälän baaritiskillä
sinun kirjoittaessasi graduasi,
mutta silloin vain minä tiedän
sen merkitsevän yhtä paljon.

Ja kohdatessamme jälleen
elämän romuttamolla
sinäkin tiedät.

Hipsterit helvettiin

Elämä on satuparodia,
ne jotka nauravat palkitaan,
vaikka haluaisimme kadota
pakokaasupilveen.
Kuka haluaisi tulla nähdyksi
tässä huonossa seurassa?

Kevätaurinko paahtaa
yhteiskunnan mätäneviä perusteita.
Olen suolenpätkiä seinällä.

Jumaloimme kulttuuria
kuin pyhien kuvia
näkemättä, että se on vain
peilikuva tämän räkälän kantiksista.
Korkeakulttuuri lentää matalalla.

Juopot nauravat elitistiperseillemme,
sillä he ovat tajunneet jo vuosia sitten,
että etsimäämme merkitystä
ei ole olemassa.

Hämeenlinna

Kaupunki kutsuu harmaana
katuvalojen hohtaessa keltaisina
ja kylminä
eikä se koskaan ole tuntunut näin
vieraalta eikä
surumieliseltä.

Minut on täytetty
tyhjillä tunteilla.
Hymyilen vastaan tuleville
liikennemerkeille ja nauran
näiden tuntemattomien
seinien kanssa.

Olen koiran jätös
jäätyneenä hankeen
kevällä kadoten
mudan ja liejun
sekaan

auringon höyryttäessä
haisevan olemuksemme
ihmisten
värekarvoille.

Hyvä humala

Sinä tuoksut hedelmiltä,
makealta viiniltä,
kesäsateelta.
Lempeäkin kevyempi humala.

Olet suloisia suukkoja,
mansikoita aamiaisella
yläpilven verhoama päivä.

Olet naku-uinti,
savusaunan hempeä tuoksu
ja aina kanssani, kun sinua
tarvitsen.

Kaksi on aina
yhtä kauniimpi
ja kaksitoista kuusin kerroin kahta.
Onneksi pilkkuun on vielä aikaa.

Minkäänlainen

Etsin marketin kirjaosastolta
romanttista hömppää.
En löydä. En tiedä, mistä etsiä, sillä
en koskaan ole ollut sellainen tyttö
tai minkäänlainen tyttö
tai minkäänlainen mikään muukaan.
Paitsi joskus "tuollainen"
ja outo.


Otan teoksen, jonka takakansi
hehkuttaa:
"eroottinen sensaatio".
Se ei taida olla sama,
eihän?

Itselleni
muistivihko ja lyijykynä.
En koskaan ole ollut minkäänlainen
enkä koskaan miksikään muutu.